Asamin kirjeet

Kasaan tähän Wikiin kaikki sellaset kirjeet mitä Asami laittaa ja joiden kirjottamiseen mun taidot riittää ja kehtaan kirjottaa!


Parahin Doji Haru-sama

Pyysitte kirjoittamaan Teille ja kertomaan matkastani, kun olen jälleen Kurkien mailla. Lähetän tämän kirjeen Doji Tamiko-saman häistä, sillä niin moni matkaa täältä pian Kyuden Dojiin, joten kirjeeni saapuu mitä pikimmin luoksenne.

En malta odottaa seuraavaa tapaamistamme, minulla muassani niin paljon tarinoita – niin matkastani kuin lahjoina muiltakin – että en edes tohdi edes kirjoittaa sitä kaikkea! Ja jos aivan rehellinen olen, nämä tarinat on kerrottava kasvotusten, jotta ne pääsevät oikeanlaiseen loistoonsa! Laitan kirjeeni mukana tulemaan erään tarinan, jonka olette varmasti lukeneet useita kertoja, mutta uskon vakaasti, että ette pitkään aikaan!

Ensimmäisenä tahdon kertoa jotakin vierailustani Feeniksien mailla. Heidän talvihovinsa oli erittäin mielenkiintoinen kokemus, aivan erilainen kuin meillä. Opin erittäin paljon heidän hovimetodeistaan, mutta erityisesti heidän klaanistaan ja kihlattuni Asako Chimoto-saman suvusta. Nautin siellä olostani sillä hovi oli erityisen huomaavainen minua kohtaan ja vieraanvaraisuus oli ensiluokkaista. Pääsin jopa vaihtamaan sanan jos toisenkin lohikäärmeiden edustajien kanssa. Feeniksien ja lohikäärmeiden yhteistyö ei ollut yllättävä, mutta sitäkin mielenkiintoisempi.

Itse Shiro Shiba oli hyvinkin erityinen, siellä saattoi eksyttää kenet vain jos tunsi paikat. Minä en tuntenut paikkoja.

Asakot ottivat meidät vastaan Feeniksien etelärajoilla. Harmillisesti minulle ei suotu kunniaa viettää aikaani kihlattuni kanssa sen erityisemmin, mutta hän lahjoitti minulle aivan upean kimonon, jota pidin Doji Tamiko-saman häissä! Tämä kimono oli erään Feenikseissä jo hieman nimeä niittäneen vaatetaiteilija Shiba Kaede-saman luomus. Hän ei ollut milloinkaan tavannut minua, mutta tämä taideteos oli kuin minulle luotu. On sanomattakin selvää, että arvostin huolella valittua ja taidolla valmistettua lahjaa erityisesti.

Vierailuni Feeniksien luona oli siis menestys, koti-ikävä oli kuitenkin kova ja en malttanut odottaa että pääsen jälleen kotiin. Kun talvi vihdoin väistyi kevään tieltä, lähdimme kulkemaan kohti Kurkien maita.

Pysähdyimme Kurkien mailla ensimmäisenä pienessä ja ihastuttavassa Settsun kylässä. Pääsimme nauttimaan kylän kuuluisaa Bakunichi teetä. Isäntämme Doji Haruki-sama esitteli meille muun muassa upean – joskin nimettömän – miekan jonka hän oli saanut kunnianosoituksena Seppun Eitolta.

Olette varmasti jo kuulleet tästä sattumuksesta – pienestä mutkasta matkallamme – pikkulinnut ovat kenties tuoneet jo tarinansa mukanaan. Kun askeleemme seuraavan kerran kohtaavat kerron Teille, arvon Doji Haru-sama, kaiken mitä minä tiedän.
Settsun kylässä sain suuren kunnian tavata kolme samuraita, Ashidaka Kakita Katsuo-sanin, Asahina Kenshin-saman ja Asahina Haruno-sanin. Vierailuni aikana tutustuin heihin sen verran hyvin, että päätimme kaikki jatkaa yhdessä matkaa kohti Mujin kylää ja Doji Tamiko-saman häitä.

Settsun kylästä matkamme jatkui eteenpäin kohti Keisarin tietä, jonne oli vielä kolmen päivän matka. Kelit eivät olleet suotuisat meille vaan saimme tuntea kevään epävakauden ja kuuman kosteuden. Näiden päivien aikana ehti tapahtua jälleen kaikenlaista – saatoimme muun muassa erään kylän ryöstäneen ja tuhonneen rikollisen odottamaan magistraattien tuloa.

Emme edes ehtineet Keisarin tielle kun kohtasimme Kakita Toyaben-sanin. Hän hallitsi sanat ja miekan erityisen hyvin mutta maallinen mammona oli hänet sokaissut. Pääsin todistamaan Ashidaka Katsuo-sanin uskomattomia iaijutsu taitoja – bokkenilla tosin – sillä hän voitti kirkkaasti tämän kaksintaistelun. Haastoipa Kakita Toyabe-san myös Asahina Harunon-sanin – joka sukunimestään huolimatta kantoi Kakitan moneja ja hallitsi miekan tien. Tämä kaksintaistelu päättyi tasapeliin, mutta oli minulle suuri kunnia seurata tällaista sankarillista toimintaa.

Minua suorastaan hymyilytti, että en ollut ollut Kurkien mailla vielä kuunkiertoakaan ja olin päässyt jo todistamaan kaksi taidonnäytettä kaksintaistelusta. Voi kuinka minun olikaan ollut ikävä kotiamme!

Jälleen matkamme jatkui tällä kertaa Keisarin tiellä hyvän tovin, ennen kuin kohtalo johdatti meidät seuraavan tehtävän luo. Magistraateilta saimme tehtävän viedä viestin Sobaihin ja jouduimme jättämään Keisarin tien taaksemme. Matka erämaahan, keskelle miltei puutonta ylänköä, oli välttämätön mutta olisi voinut olla miellyttävämpikin.

Sobai osoittautui pieneksi muutaman talon kyläksi jonka keskellä kasvoi ihastuttava kirsikkapuu – joka oli puhkeamassa pian kukkaan, mikä puolestaan huolestutti minua. Pelkäsin myöhästyväni Doji Tamiko-saman häistä, mutta niin ei onnekseni päässyt käymään.

Matkaseurueeseemme kuuluva Asahina Kenshin-sama tahtoi kovasti auttaa kylää, sillä hänen tietojensa mukaan paikassa vallitsi elementtien epätasapaino. Arvostan kovasti hänen hengellisiä näkemyksiään, joten jäimme Sobaihin hetkeksi kiireistämme huolimatta tekemään voitavamme paikan hyvinvoinnin eteen. Illalla saavuimme Mujiin ja seuraavana päivänä oli hääjuhla.

Sain Mujissa kunnian tavata daimyo Doji Masaru-donon ja sain kuulla, että olitte isäni Doji Raizo-saman kanssa saaneet valtavan kunnian pitää huolta hovista daimyomme poissaollessa. Lienee siis suorastaan velvollisuuteni kertoa teille tästä ihastuttavasta hääjuhlasta kaikki, sitten kun me näemme jälleen!

Toivon, että kohtalo saattaa meidän askeleemme pian samalle tielle!

Rakkaudella,
tyttäresi Doji Asami.


(Kirjeessä ei ole allekirjoitusta eikä monia. Asami antoi sen itse Sosuolle)

Tuulen laulu soi
korvissani kuiskaillen
mitä se sanoo?

Tarkoitukseni.
Sitä lähdin etsimään
toisesta maasta.

Etsin ympäriltä
etsin horisontista,
en vierestäni.

Silloin kun minä
ymmärsin katsoa viereeni,
löysinkin sinut.

Ain’ uskollisen,
vuoreni väkivahvan,
voittamattoman.

En pelkää enää.
Olet vierelläni nyt.
En ole yksin.


Asamin kirjeet

L5R: Tie tyhjyyden meressä Zirokko