Kiven opetus

Talvi 738 / Kevään alku
Kurkien maat, Shinkyon provissi, Shinden Asahina

On viileä päivä Shinden Asahinassa. Kylmä merituuli puhaltaa temppeleiden ja puutarhojen välisiä katuja pitkin. Teitä pitkin tallustelevat munkit kietoutuvat tiukemmin vaatteisiinsa estääkseen kylmän viiman tunkeutumisen niiden alle. Sää on alkanut selkeästi lämpenemään talven jäljiltä, mutta on yhä arvaamaton. Riittävän lämminten vaatteiden valinta arkikäyttöön on yhä arpapeliä jokaiselle kaupungin asukille.

Kenshin istuu lootusasennossa valtavan lohkareen päällä päätemppelin puutarhassa. Vaikka Shinden Asahinassa on monia loistavia paikkoja meditoida, tämä paikka on viime aikoina kutsunut häntä erityisesti. Samalla paikalla hän on nyt meditoinut päivittäin jo viikon ajan, mutta tuloksetta. Hän on varma, että jokin on pielessä, mutta ei ole vielä osannut määrittää mikä se tarkalleen on. Hän pohtii itsekseen:

Kaikki mitä minun tulisi tehdä, on tullut tehdyksi.
Kaikki mitä minun pitäisi jättää tekemättä, on tekemättä.

Silti jotain on vialla.

Onko se jotain, mitä pitäisi olla?
Onko se jotain, mitä ei pitäisi olla?
Onko se jotain, mitä on ollut?
Onko se jotain, mitä tulee olemaan?

Kenshin käy sisäistä muistilistaansa jälleen lävitse uuden viisauden toivossa.

HIERARKIA
Keisari
Palvelen ja autan keisaria jokaisella hengenvedollani,
kuten jokaisen kunniallisen samurain kuuluu

Klaani
Teoillani ja sanoillani edustan klaaniani,
kuten jokaisen kunniallisen samurain kuuluu

Suku
Noudatan sukuni perinteitä ja aatteita,
kuten jokaisen kunniallisen samurain kuuluu

Rooli
Olen toiminut linkkinä ihmisten sekä henkien välillä,
kuten jokaisen kunniallisen shugenjan kuuluu

Perhe
Olen suorittanut velvollisuuteni aviomiehenä ja isänä,
kuten jokaisen kunniallisen samurain kuuluu


BUSHIDO
Compassion (Jin) 同情
Olen suojannut alempaa kastia kärsimyksiltä,
kuten jokaisen kunniallisen samurain kuuluu

Courtesy (Rei) 礼儀
Olen käyttäytynyt tilanteeseen sopivan etiketin mukaisesti,
kuten jokaisen kunniallisen samurain kuuluu

Duty (Chugo) 義務
Olen täyttänyt rutiininomaiset sekä satunnaiset velvollisuuteni,
kuten jokaisen kunniallisen samurain kuuluu

Honesty (Gi) 正直
Olen kertonut asiat niin kuin ne ovat olleet,
kuten jokaisen kunniallisen samurain kuuluu

Honor (Meyo) 名誉
Olen puolustanut keisarini, klaanini, perheeni sekä itseni kunniaa,
kuten jokaisen kunniallisen samurain kuuluu

Sincerity (Makoto) 誠
Olen varmistanut, että sanani ja tekoni ovat samassa linjassa,
kuten jokaisen kunniallisen samurain kuuluu

Courage (Yu) 勇気
..?

Kenshinin mielen sopukoista alkaa kaivautumaan esille iljettäviä ajatuksia. Näitä ajatuksia hän on yrittänyt haudata yhä syvemmälle ja syvemmälle pois häiritsemästä, mutta aina ne kaivavat itsensä itsepintaisesti pinnalle. Tuntuu kuin nämä ajatukset kiipeäisivät hitaasti hänen takaraivoaan pitkin kuin hämähäkki. Jokainen ajatuksen askel tarttuu niskaan kiinni kuin terävä ongenkoukku lihassa.


M̫̿ͪ͑ͨͨͥ̇̕͠A̟͙̮̹̼͔ͯ̃ͭͧ̄͛̌͡H̬͚̥̅̓̔͒ͮͭ͠O͆̉͗ͭ̉ͪ́҉̖̦̖̲ ̷̦̤̌̃̐̿̾͆̆̈́͌̕ ͮ̇̈͑͆ͥͧ̒҉͏͍̩̜̩̥̻̻ͅ
̴̢̼̫̪͕͈ͬ̉ͧͩ̋̀͒ͦ͞
̶͇̖̣̫̺̪͎͒̈́ͪͥ͜ͅ
ͨ̔̋̍̍҉̣̠̪̟̘̝͉̕ ͖͉̠̮̞̭̞̌ͬ̓ ̫͇̬̐ͥ̅̓̓͑̂ͭ̕͝D̢͙͕ͭͩ͝E̗̝͗ͨ̀̍̓̏ͨ͢M̴̩ͭ̊̓ͮ͌O̖̤̿̾N͔̬̜̓ͦ̌̅͑ͣ̑̑I̛̻̺̣̗͉̐ͪͨ̇T̵̢͚̼̘̈̈̆̎͋̐̌ ̬̱̠̹̪̜ͮ́͘͡
̡̹͉͉̙ͦ͗ͮͧͪͩ̔͝
ͮ͏̠̺̝̮͓
̰̱̫̪̺̟͖͈ͫ̿ͤ̍̓̄͋̿̕ ̼̼͔̞̉̅̾ͩͅ ̶̭̌ͬ̿̍Ṣ̖̙͎̬͇̙̘̀̑ͫ̔̑͆ͤͧ̚͡Ḩ̙͍̹ͦͣͥ̍̎̍͐ͧ̉͘A̵̻̮̤̲ͪ̑̓͡Ḏ̛͎̽̄͛ͤ̎ͨ͝Ó̻̤͒͌̕͢W̹̒̈́̀ͫL͖̰̬͂̔̏̚A̶̗̩̼͔͖͍̻͌͆̑́N̸̥̤̽ͤ͢D̸̬̺̙̰̼̺ͭͪ͜ͅS̟̺͒̊͟ ̮̦̉ͥ̈́̿͂ͭ͗̚ ̢̖̭̜̖̠̺̟̑̀̄͟


Ei. Ei ole velvollisuuteni tietää. Kunniallinen samurai tietää vain sen, mitä hänen tulee tietää. Ei yhtään enempää, ei yhtään vähempää.


S͓̼͎͈̲Į͎͈̱̫N̠̳̙̱̖Ä̮̯̺̹ ͙͓̰͍̠̗͘H͈͖̜͈̫̠͈͡A͏͚̹̦̺͚̗LU͎A̪̮͇̦͔T̜͉̺ ̥̯̗̻T͎͎̰̣I͚̻͢E͡T̜Ä̡̪̘Ä̷̘͍̺


Ei. Tieto noista asioista on syystäkin tabu. Edes asian ajatteleminen on väärin. Mitä minä tahdon on epäolennaista.


Ǒ͈͔̦̘̞̩͚̊̈́̏̉̎͌͘͜L̴̢̨̪̖ͪͦͦ͊ͫ̏Ẹ̫̦̄͜T͚̙̬͒̃͢ ̳̤̻͍̮̜̽́ͅV̡̛͉̮̫̰̪̒͐͡A̤̫̩̔̎H̞̫̥͚̱͔̩̘̃ͣͯ̆͘V̄̎ͪͪ̐̉̏̚҉͎̦͈Ȩ͕̭̳͚͕̪̦ͮ̅̓͐͆̒̀M̨̺͖͈̋̒̍̅͟P̫͚͐ͫ̋͗̽̎͛́͘Iͪ̎ͦ̏̈̍͏̘̥ ̧̼̹̬ͦͅK̦͖̮̺͔̼͚̳͍ͭͫ̓̽͛́ͫ͘͟Û̴͕͎̆̅Į̲͖̩̿͊̈ͩ̍̚Ņ͉̺͍̺̫͎̤ͯ͒͆ ͇̩͖̖̜̞͇̪ͪͨͯ̆̈͋̂̔́N̨̞̜͕̽̈̍̎ͬ͌̎ͫE̷̖̟͓̟̱͚̺͖ͭ̂ͨ̿͒͢͡ ͔͚̓ͤ́̕Ļ͔̹̂̀̒͑̈́̀͛ͬ͘A̘͇̦͓͇ͣ͂ͯ͑̒͛̚̕̕Ṋ̥͇̭̬̭̟̩̳̈́ͧͬ̎G̵̷̛̖̥̭̃ͧ̐ͭ͂Ẹ̡͎̣̳̏̀ͪͩ͠N̛̩̼̘̜̖̤̐͊͟ͅͅṊ̫̦͈͖̣ͥ̑͟E̵͖͇͚͇͕̙̗͋̀Eͪ͂́̑̏̀͏̤͈Ṱ̨̜̖̤̦͎̜ͫ̈̿

Sen päättää keisarini.
Sen päättää klaanini.
Sen päättää daimyoni.
Näin sanoo taivaallinen hierarkia.


Õ̡͎̟͖̥̲̤͉̽̑ͩ̓̉ͮͤ̅P̨̧̲̜̺͔͕̳͗͂̑͘P̨̜̤̻͕͖͕̳̱̣̄ͫ͑̄ͪ̀ͦ̈́Ḭ͈̍̆̔͘M͍̜̲̪̻̥̗̩̈́͊͒͋̃ͥ̍̾͢A͕̫̽ͦ͊ͫ͋ͬͤ̃̈̀͡Ş̵̱̝̦͙̀Ḯ̧̱̼̤̰͍͔͕̞ͨ̒̽̒ͪͫ̄ ̰̯͙ͮ́̀̕T̢̺͚̣͗ͪ̚I̞̹̹͈̯̜̾͒͒ͦ̀̈́ͪ̅͑E̢̜̠͓͊̆̏̍̍ͦ͘͢T̘͇͕̰̩̦̞͖ͯ͑̓ͫ̕O̷̵͇͐̆U̯͎͍̖̻̖͕̹͆ͯ̅ͦ̀̕S̶̞͎̞̣̯̺̺͇͛͌̓̉ ͈̖ͮ͗̋̾͋̐̾T̙̩̟̖̣̦̻͒͆̊͊͗͜Ĕ͙̙̙̓̉̒̒́̕K̹̜͈̗͙͚̭̞̾̑ͯ̀͢ͅI͂ͣ͏̧̳̩̖̺̯̪̦̗͠Ş̲̟̖̻̙̙̟͙́̈́͊ͮ̎̓ͫ͢Ḭ̧͚ͫ̕ ̵͈͇͍̟͚̖̥͌̀ͣͬ̓̿͑͢͠ͅŚ̢̡͙̙̗̰̪͔̺̀ͧ̔̃̍ͦͯI̪͙̗̻̣̔̅͊ͪ̀N̡̲̿ͯͪ͐̆̑̚͜Ù͗͊̂ͣͫ҉̸̨̞̠S̛̜̜̥̖̞̗̑͛͒͒͝T̡̰ͪ͑̀͠A͎͉͇̎̑ͧ̍͑ͅ ̧̳̪̒ͥ͐̓̋̒L̦͍̳̅̋ͨ̏ͩ͑͟E̺̦̦͙̳̟̿ͭ̃̈̊͋̋͘͝G̑̀͝͏̯͍̱̟̹͉̹E͆̾̓̀̏̀ͫͪ̀̚͏̳̞̟̘͍N̤͙̔͗̌̓̃̚͠D̫̠͌͛̈͢ͅA̡̞̳͙̗͍͎̅͊͞N̼͇͇̬̩̠̓̐͆̏͂̐̐̋͝͝

Tietous tulee ansaita, ei vain oppia.
Näin sanoo Asahinan suku.


V̧̩͙̳̮̯̔͋̂͊͋̚O̢͉̫͎͎̽͑͗̍͋̓͜Ì̧̛̦̺̱͎̖̎̃̔̔S̡̻̫͙̰͓͗̾͋͑͘͘I̛̬̤̺͖͖̞͂͗́̿̚T̹̜̫̜͚̼̐̊͂͗̈̓ ͈̭̰̮̻͍̓̎͋̄̿̕H̖̲̬̪̭̑̇̒̓͗͘ͅA̡̡̭̟̱̤͑̆̈̽͒̂Ḽ̻̭͎̯̀̽̆̆͜͝͠Ļ̡̛͍̞̟̻̏͑̉͒͠Ĩ̢͇̥͉̝̙̽̐̈́̐̕T̜̟͙̰̘̗̈̑̇̃̚̕A͕̪̣͕̼̩͂̊̇̒̎͝ ̧̨̧͓̼̰̅̄̈́̓̾E̗̗͓̗̰͈̿̀̓͒̎͘Ņ̝̟̻̹̘̈́̈́͛͋͝͠N̫͇̺̥̫̓̉̇͒̚͜͠Ě̪̩͓̥̱̻́̌͐͌͘N̙̠̲͓̟̭̓̉͆͒͝͝N̢̝͖̻̞̗̑͆̋͑͛͛Ä̙̳͚͔̠̿́̅̉̂̽͜K̗̭̖̼͔̩͒͗͑̋͑̎Ê̦͓̮̟̺̳̏́̎͘͝Ṁ̛̺̱̹̙̠͓͐͂͠͝Ä͕̭̺̥̗͌̄̇̑̎̒ͅT̡͉̹̱̳̱͆̀͑̈́̃͝Ö̜̞̬̯͕̟͌̇͑̉̾̕Ñ̡̝̪̗̟̋͆̆̔͊͜T̛̰͇̼̦͈͚͂̐̊̋͑Ä̞͈̜̲͎̦̓͋̒͆̑͛ ̬̹̲͍̬̞̂̍͑̂̊͝M̞̣̬̠̯̫̀͌͒̂͂̚A̼̺͇͇͇̺̋̽͑͊̈́̇H̢̙̺̜̻̠͋̇̓̑̎̍T̡̺̮̣̪͈͊͑̆̀̏̕I͈͈͙͚̞̩̿̍͊̍̔̾A̧̦̙̳̯͛̀̂͗̒͗͜

Pimeyden tie tuo aina mukanaan suurta mahtia.
Pimeyden tiellä on aina hinta.
Näin sanoo Shinsei.

Epäpuhtaat ajatukset laskevat otteensa niskavilloista. Ne hautautuvat jälleen idealistisuuden ja kunnian alle. Kenshin tietää, että ajatukset tulevat palaamaan, mutta toivottavasti ei vähään aikaan.

Kenshin vetää syvään henkeä ja laskee sen hitaasti ulos. Hän ei vieläkään tunne oloaan rauhalliseksi ja seesteiseksi. Hän pohtii itsekseen:

Jotain on yhä vialla

Syvä ja liki maata järisyttävä puheääni kuuluu hänen läheltään:

”Sinä… olet heikko.”

Kenshin avaa silmänsä. Hän katselee ympärilleen, mutta ketään ei ole nähtävissä. Hän kääntää katseensa alaspäin ja näkee lohkareen keskellä ’makoilevan’ yksittäisen maa-kamin. Hengen tarkasta ulkomuodosta on vaikea sanoa, mutta sen olemuksesta huokuu mielikuva valtavasta laiskiaisesta, joka on maannut samalla paikalla koko olevaisuutensa ajan. Maailma sen ympärillä on aina ollut muutoksessa, mutta hän on ollut aina siinä.

Hengen ’puheäänestä’ huokui läpi tavoite saada viesti perille mahdollisimman pienellä vaivalla. Sanat valittiin tarkkaan, jotta voi minimoida tarpeen puhua. Kuin häntä ei kiinnostaisi pätkääkään jaaritella, koska haluaa vain olla rauhassa. Kenshin ajattelee maa-kamin tiukkaan pakattuja sanoja:

Minä olen heikko

Jokainen sana painaa kuin vuori. Hän tekee havainnon, että nuo aiemmat iljettävät ajatukset kumpuavat hänen omasta epätasapainostaan. Kaikki muut hänen elementtinsä tuntuvan olevan tasapainossa, mutta yhteys maahan on huomattavasti heikompi. Hän ei samurain tai varsinkaan shugenjan roolissa ole joutunut kärsimään fyysisesti tai haastamaan omaa itsekuriaan. Fyysiset tehtävät ovat jääneet busheille, kuten tapoihin kuuluu. Omaa itsekuria on ylläpitänyt vain idealistisuus ja kunnia, ei oma tahto. Hän pohtii itsekseen:

Miten voin olla vahva?

Kenshin muistelee munkkien harjoituksia kehon ja mielen vahvistamiseksi.

Meditaatiota rankoissa olosuhteissa, kuten kylmässä tai kuumassa
Paastoja, jotka voivat kestää useita päiviä
Vapaaehtoista fyysistä kipua

Kärsimystä

Ajatukset tuntuvat valuvan paikalleen, kuin tulivuoren laavavirta, joka täyttää rinteen pienet kolot ja aukot virratessaan niiden yli. Hän laskeutuu alas lohkareelta ja kumartaa syvään sen sisältämää maa-kamia kohti, samalla kiittäen:

”Kiitän teitä loputtoman viisaista sanoistanne. Kiitoksen eleenä rakennan pienen pyhätön kunniaksenne. Se rakennetaan minun kärsimyksestäni. Sen materiaalina olkoon kivet, joita kerään ja kannan paaston alaisena seuraavan matkani aikana. Yhtään vähemmän olisi loukkaus tärkeälle opetuksellenne”

Lohkareen henki ei vastaa. Sen ei tarvitse. Mitä tarvitsee sanoa tuli jo sanotuksi. Kenshin kääntyy kannoillaan ja lähtee kävelemään kotiaan kohti.

Se oli jotain, mitä pitäisi olla.
Tasapaino.
Se oli jotain, mitä ei pitäisi olla.
Heikkous.
Se oli jotain, mitä on ollut.
Selkeys.
Se oli jotain, mitä tulee olemaan.
Vahvuus.

Mitään ei ole enää vialla

Kiven opetus

L5R: Tie tyhjyyden meressä Janibala