Kiihko

Kyomi katsoi kukkulalta alas. Hänen vihreät silmänsä paloivat sisäistä tulta memponsa takana. Kukkulan alapuolella roninkeihäsmiehet kasasivat taistelumuodostelmaansa uudelleen. Hänen takanaan vapautetut oppilaat varustautuivat niillä aseilla joita ensimmäisenä käteensä löysivät. Jossain lähistöllä Matsu Aoshi ärjyi käskyjä.

‘Rivi suoraksi! Sido tuo haava! Hengitä, en anna sinulle lupaa kuolla vielä!’

Suunnitelma oli toiminut tähän asti hyvin. Todellinen koetus tulisi pian. Alhaalla odotti sadan keihään metsä. Metsä jota vain viisikymmentä oli jäljellä kaatamaan. Kaksi yhtä vastaan, Kyomi piti todennäköisyydestä. Jossain tuon metsän keskellä odotti Kinashita. Hänen päänsä oli avain tämän taistelun voitolle. Kyomi tiesi sen, Aoshi tiesi sen, ehkäpä Kinashita itsekin tiesi sen.

Roninmuodostelma lähestyi kukkulan rinnettä kurinalaisesti. Kyomi joutui myöntämään, että he olivat taistelleet hyvin. Jossain muodostelman keskellä epätavallisen korkea ääni jakoi rohkaisevia sanoja, yllytti joukkojaan yhä suurempiin tekoihin. Kinashita oli esimerkillinen komentaja, mutta ei mitään verrattuna niihin joiden alaisuudessa Kyomi toimi.

Kyomi kuuli panssarin kolinaa Bushien asettuessa riviin hänen taaksensa. Hän katsoi vielä kerran alas arvioiden. Jossain siellä oli heikkous jota käyttää hyväkseen, heikoin lenkki joka murtuisi. Kyomi tiesi myös ettei hänen joukoistaan sellaista löytyisi. Leijona hengitti syvään. Myöhäisen illan kirpeän ilman täyttäessä hänen keuhkonsa hän ihaili roninien muodostelmaa. He olivat hyvin koulutettuja ja Kinashitalla oli varmasti mielessään jokin hyvin suunniteltu juoni Leijonien varalle. Tiesikö hän että hienoinkin juoni murtuisi kuin riisipaperi Matsujen rynnäkön edessä? Tämä oli hetki puhua joukoille, innostaa ja rohkaista heitä. Kertoa esi-isien teoista ja muistuttaa että pian hekin olisivat Yomissa, missä heitä ennen kaatuneet soturit toivottaisivat heidät tervetulleiksi. Kyomi kuitenkin tiesi etteivät Matsut ymmärtäisi sellaista puhetta. Oli vain yksi kieli, mitä he kuuntelisivat.

KLANG

Metallinen kilahdus soi kirkkaana Kyomin lyödessä hansikkaallaan panssaroitua rintaansa. Tuo metallinen nuotti hiipui tuodessaan mukanaan painostavan hiljaisuuden.

KLANG

Kilahdus vastasi Kyomin takaa, sen jälkeen toinen ja kolmas. Memponsa takana Kyomi hymyili. Tähän hetkeen kaikki suunnittelu kulminoituisi.

KLANG, KLANG, KLANG

Rytmikkään kolinan takaa Kyomi erotti toisiakin ääniä. Murinaa. Kuin vihaa uhkuva kissapeto. Korkea nuoren naisen nauru oli täynnä ivaa ja uhmaa. Miehen huuto täynnä vihaa ja murhaa.

KLANG, KLANG, KLANG, KLANG, KLANG

Metelin keskeltä erottui selkeä ääni. Rytmikäs hokema, kuoleman laulu.

‘tapa, tapa, Tapa, Tapa, TAPA, TAPA, TAPA!’

Ja siinä hetkessä Kyomi huomasi sen. Hänen alapuolellaan kurinalaiset kädet tärisivät ja eturivin keskusta otti pienen askeleen taaksepäin. Heikoin lenkki oli siinä. Kyomi kohotti kätensä.

MATSU! BANZAI!’

Kuin yhtenä, kullanruskea kuoleman aalto lähti vyörymään rinnettä alas. Koulutus otti vallan rivin asettuessa kiilaan, jonka kärkenä Kyomi oli. Roninrivistön takaa ujelsi muutama hajanainen nuoli heitä kohti. Kyomi painoi niskansa kyyryyn, huitaisi lähimmän epävarman keihään sivuun ja seivästi omalla keihällään sen kantajan. Hänen sivuillaan Aoshi törmäsi kahteen roniniin, kaatuen yhteen kasaan. Kaikkialla hänen ympärillään huudot täyttivät ilman.

Kyomi sekosi suunnasta. Hän ei pysynyt laskuissa kuinka monta oli kaatunut hänen keihääseensä. Kuinka monta iskua hän oli väistänyt tai ottanut vastaan. Hän huomasi nauravansa. Tämä oli kunniakasta!

Soturi hyökkäsi hänen kimppuunsa vain kaatuakseen Leijonan nyrkkiin. Korahdus keihään upotessa kaatuneen soturin rintakehään. Toinen soturi kohotti miekkansa haasteeseen. Hän kaatui Kyomin heittäessä keihäänsä haastajan vatsaan. Seuraavan sydämenlyönnin aikana Kyomi oli hänen vieressään, väänsi keihäänsä vapaaksi ja varmisti kaadon pistolla kaulaan. Nostaessaan katseensa hän huomasi Roninlinjan murtuneen, Leijonien ajaessa vihollistaan takaa. Kyomi katsoi takaisin alas ja huomasi viimeisen tapponsa kantaneen hienompaa miekkaa kuin muut Roninit. Samalla hän huomasi jalastaan törröttävän nuolen, minkä varren hän katkaisi. Hän tunsi lukuisat viillot kehossaan, joista yksikään ei ollut vakava. Jossain hän kuuli Aoshin äänen ja Kyomi nauroi.

Tämä päivä oli heidän!

Kiihko

L5R: Tie tyhjyyden meressä Nortti