Haukansilmä

Osa 6 – Haukansilmä

2Katsuo.banner.png

Päivää vajaa kaksi kuukautta on kulunut Katsuon vangitsemisesta, kun pehmeät askelet saapuvat hänen ovelleen. Ashidaka Nomin ääni kertoo Katsuon ajan tulleen. Viimein ovi avataan, ja Katsuo voi kunniallisesti kävellä ulos vankeudestaan kohtaamaan daimyonsa. Katsuo on likainen, hänen kimononsa tunkkaisen rispaantunut, mutta selkä on suorassa. Mitä tapahtuisikaan, hän ottaisi sen kunniallisesti vastaan.

Käytävä tuntuu kaikkien näiden viikkojen jälkeen pitkältä ja omituisen valoisalta. Kulkiessaan Katsuo huomaa kävelylinjansa hieman viettävän sivuille, mutta hän korjaa liikkeen. Mitä kaikkea hänen kehonsa onkaan unohtanut tuossa sellissä?

Askelet johtavat Katsuon peseytymistilaan. Siellä häntä odottaa viikattu, puhdas kimono. Vedessä hänet puhdistetaan ja hänen partansa ajetaan. Puhdas iho tuntuu raikkaalta, mutta lähes vieraalta. Sen kuivattuaan Katsuo pukee kimonon. Rauhallisesti ja tarkasti. Kun hän on valmis, ohjataan hänet vihdoin sen oven eteen, jota kohti hänen matkansa alkoi kaksi kuukautta sitten.

Linnan aulaan saapuessaan sen avaruus lähes painaa Katsuon maahan. Linna tuntuu kasvaneen viimeisen kahden kuukauden aikana. Vartijoiden hengitys kuuluu selkeästi Katsuon korvaan hänen pysähtyessään oven eteen. Hän kuulee keskustelua oven toiselta puolelta ja osaa odottaa hetkeä, kun ovi aukaistaan hänen edestään.

Huone on suuri ja siellä istuu seitsemän ihmistä. Heistä kuusi istuu vastakkain, luoden väylän linnan herran luokse. Ashidaka Shizu istuu vakavana kauimmaisena Katsuosta ja viittaa kädellään. Katsuo kävelee hänelle varatulle paikalle, istuen kauimmaiseksi Shizusta. Aivan hänen vieressään istuu jälleen Ashidaka Nomi, lohdullisen tuttuna kasvona epätietoisuuden myrskyssä. Katsuo kuitenkin vastustaa kiusausta luoda katsetta tuttavaansa, vaan pitää katseensa daimyossaan.

Viimein Ashidaka Shizun ääni valtaa huoneen. Hidaspuheinen daimyo pitää aina muutaman sanan jälkeen pienen tauon. Lauseet muodostuvat hitaasti, mutta Katsuo on silti ymmällään siitä, mitä hänen herransa puhuu. Shizu kertoo tutkintopyynnöstä, mutta myös kahdesta kirjeestä, jotka olivat saapuneet Shiro Ashidakaan äskettäin. Niiden sisältö oli selventänyt asiaa, ja tutkinta oli tältä osaa päättynyt.

Katsuo on ymmällään. Talven hanget ovat korkeimmillaan, eivätkä viestinviejät kulkeneet juurikaan näin sydäntalvella. Ja miten niin päättynyt? Oliko hän istunut kaksi kuukautta sellissä, vain saadakseen ilmoituksen, että kaikki on selvää?

Shizu kertoo toisen kirjeen olevan Katsuolle osoitettu. Kirje ojennetaan samurailta toiselle, kunnes Nomi ojentaa sen Katsuolle. Katsuo kumartaa syvään, mutta jättää kirjeen avaamisen sopivampaan aikaan.

Lopuksi Shizu sanoo, että Katsuolle on jätetty jotain jo aiemmin syksyllä. Hitaasti hän selittää asian olevan selkeämpää, jos Katsuo kysyisi yksityiskohtia linnan riistanvartijalta.

Hiljaisuus laskeutuu tapaamisen loppuessa. Hämmentyneenä Katsuo kumartaa syvään ja poistuu huoneesta.

Epäuskoisena kävellessään Katsuo etsii rauhallisen paikan linnasta ja avaa hänelle tulleen kirjeen. Hän lukee sen rivi riviltä tarkasti. Lopulta hän nostaa sen kunnioittavasti otsalleen ja hymyillen lausuu: “Kiitos Miyako”.


Ulos astuessaan Katsuon silmät häikäistyvät valosta, jota on kaikkialla. Auringon säteitä heijastavat hanget ja kirkas taivas itse. On kaunis talvipäivä. Ilman raikkaus ja kylmyys polttavat Katsuon keuhkoja, mutta hän hengittää silti syvään nautinnollisesti. Katsuo on jo kävelemässä suoraan porteista ulos ja kohti alasinmäkeä, kun hän muistaa Shizun loppulisäyksen. Katsuo katsoo ympärilleen ja lähtee Katoo Roshin taloa kohti.

Mies on tekemässä ulkotöitä, mutta samurain huomatessaan hän nopeasti jättää tehtävänsä ja kumartaa. Katsuo kumartaa takaisin ja esittäytyy. Ennen kuin hän kerkeää kysymäänkään, tajuamus valtaa Katoo Roshin ja hän sanoo Katsuolle olevan lähetyksen. Innokkaana Katoo Roshi lähtee kohti vajaansa Katsuon seuratessa epävarmana perässä. Hetken päästä Roshi palaa jonkinmoisen suuren peitteellä peitetyn laatikon kanssa. Varovaisesti hän laskee sen maahan ja perääntyy hieman. Katsuo ottaa askeleita lähemmäksi laatikkoa. Sivuvilmällään hän huomaa Roshin tarkkailevan suurella mielenkiinnolla tilannetta, mutta vilkaisun huomattuaan tämä palaa näennäisesti omiin tehtäviinsä.

Katsuo tarttuu varovasti peitteeseen ja vetää sen pois.

Rääkäisy häkellyttää Katsuon ja hän ottaa puolikkaan askeleen taaksepäin yllätyksestä.

Peitteen alta paljastuu häkki, jonka asukkaan, suuren linnun, silmät tuntuvat läpäisevän Katsuon.

Kuin sisar Asahinan silmät puutarhassa syksyllä.

Kuin huomaamatta Katsuon käsi nousee hänen kasvoilleen koskettamaan pientä, lähes huomaamatonta, arpea hänen silmänsä vieressä. Haukan terävät silmät tarkkailevat Katsuota arvioiden. Sivusilmällään Katsuo huomaa haukan jalkaan sidotun pienen lapun.

Katsuo hengittää syvään ja pitää katsekontaktin. Hän astuu lähemmäs häkkiä. Hitaasti hän nostaa kätensä ja ojentaa sitä häkkiin. Katsekontakti ei rikkoudu hetkeksikään. Jopa pieni henkäys voisi rikkoa hetken.

Käsi tarttuu kirjeeseen haukan jalassa. Se irtoaa helposti. Katsuo vetää kätensä hitaasti takaisin, silmät lukkiutuneena haukan katseeseen. Viimein haukka kääntää päänsä ja päästää kirkaisun.

Katsuo avaa kirjeen.

Tyhjyys on toiselle etäisyys olevasta. Toiselle, kuin kunnia. Toiselle, se on kaikki siinä hetkessä. Toiselle kaikkeus Kaikessa.

Toriba on aloittanut tiensä kanssani, mutta te todistatte hänen tiensä pään.

Tehkää hyvää, ystäväsi

Kobokashi

Katsuo lukee kirjeen yllättyneenä uudestaan. Ja jo toistamiseen lämmin hymy leviää hänen huulilleen.

Ystävä.

Katsuo kääntää katseensa tuohon viisaan munkin lintuun… hänen lintuunsa.

“Herra Katoo. Järjestäkää uudelle ystävälleni ruokaa. Minun on vierailtava kirjastossa.”

Ja niin talvi jatkoi kulkuaan. Yllätyksenä tullut pitkä vankeus päättyi yhtä arvaamattomasti, kuin se alkoikin. Elämä jatkui Shiro Ashidakassa tavalliseen tapaansa. Vasarat iskivät metalliin ja täydellisyyttä tavoittelevat samurait pyrkivät toinen toistaan taidokkaampiin suorituksiin. Mutta tämän päivän jälkeen usein kykeni näkemään haukan liitelevän linnan yläpuolella. Tarkkaillen ja metsästäen. Tuulen siivillä, kuten isäntänsä mielikin.

愛鷹
アシダカ
Ashidaka

kkurki_banner-pohja.png

Haukansilmä

L5R: Tie tyhjyyden meressä Honk1n