Tyhjyys sydämessäsi

Shizuka-san. Olet vihdoin täällä. Kauan siihen menikin, mutta ei sen väliä. Me olemme täällä aina. Mitä ovat vuodet satojen joukossa? Vain pieni herkkä pisara syvän meren syleilyssä. Katseesi on niin surullinen. Aivan! Kiyoko. Muistan askeleenne aamukasteen kostuttamalla ruoholla ja pienet kätenne sivelemässä hautapaaseja. Valitsitte omanne, keksitte heille tarinat. Elitte heidät uudestaan, sankarillisemmin, lapsenomaisen arvokkuuden lailla. Voi niitä aikoja. Se kaikki päättyi vain liian nopeasti. Se veren määrä. Muistathan sinä sen? Tietenkin sinä muistat! Kuinka niin pienestä ihmislapsesta voi paeta sellainen määrä ainetta, joka tahraa kaiken: kätesi, vaatteesi, sielusi. Ja tietysti tämän veden. Sinun olisi pitänyt nähdä millainen näky heitä odottikaan täällä. Lampi hehkui punaisenaan. He olivat kauhuissaan. Eivät he sitä näyttäneet, mutta me tiedämme. Sinulla oli varmasti kova työ saada hänet ylös vedestä. Kastuneet vaatteet, ihmisen paino, paniikki. Lampi on syvä ja sinä et osaa uida. Joten miksi nyt seisot siinä tuijottaen tyhjyyteen, jonka pohjaa et näe?


Tyhjyys. Asia, jota useat erehtyvät luulemaan viattomaksi. Tyhjyys ei koskaan ole sitä, mitä se sinulle esittää. Se ottaa sinua kädestä ja hymyillen eksyttää sinut ikuisten murheiden maahan. Minä tiedän, että sinä olet vielä täällä. Sinä olet kaikkialla. Verhottuna veden kosteaan ja tukahduttavaan vaippaan, josta ei ole paluuta. Sinä sammutat roihuavan tuleni, tukahdutat virkistävän tuuleni ja pala palalta syöt sieluani. Pelko on vahva tunne, jonka kylmät ja vahvat sormet kuristavat tavalla, jota et voi estää. Jokainen pelkää. Niin pelkää heimin talossaan maksamattomia veroja, samurai rakkaittensa puolesta ja daimio puutarhassaan miettien nousisiko aurinko hänelle vielä seuraavanakin aamuna. Minä pelkään sinua. Peitän sen kuitenkin paremmin, kuin useimmat. Sinä olet näyttänyt minulle, kuinka hauras voi ihminen olla. Ei sen olisi pitänyt mennä niin.


Veden pinta väreilee hetken ja tyyntyy taas. Valkoinen lilja kelluu lammen pinnalla hetken, ennen kuin uppoaa syvään hautaansa. Samurai tuijottaa peilikuvaansa tietäen, ettei toista ilmestyisi enää koskaan hänen vierelleen.

Tyhjyys sydämessäsi

L5R: Tie tyhjyyden meressä jenni88