Samurain maski

Aamuaurinko sarasti avoimesta ikkunasta. Kirsikkapuiden kukkien tuoksu tulvi huoneeseen. Kenshin rukoili alttarin edessä esi-isilleen ja fortuneille. Taustalla Hinata valmisteli joka-aamuista teetä ja hyräili lempeää sävelmää lapsuudestaan. Akira ja Yuki nukkuivat sikeästi viereisessä huoneessa ja toivottavasti antaisivat heille vielä hetken rauhan. Kenshin nousi ylös, siirtyi pöydän ääreen ja totesi virallisen kuuloisena: ”Mitä on tapahtunut sitten lähtöni? Onko mitään, mistä minun tulisi olla tietoinen?”. Hinata kaatoi heille molemmille teetä, istuutui ja alkoi raportoimaan. ”Kenshin-sama, kotimme eteläpuolen laajennus valmistuu ennen syksyä. Hachi alkaa olemaan jo vanha ja kaipaisi apumiestä hoitamaan jokapäiväisiä askareita. Vanhempanne Asahina Airi-sama sekä Asahina Hayate-sama haluaisivat tavata teidät, kunhan velvollisuuksiltanne ehditte.”. Hinatan ja Kenshinin kasvoille ilmestyy leikkisä hymy, kuin molemmat tietäisivät, että kotona ei tarvitsisi näin virallinen olla.

”Tila tuleekin tarpeeseen”, Kenshin mainitsi ja siirsi katseensa huoneen oveen, jossa Akira ja Yuki olivat. ”Palvelijoiden rakennusta pitäisi ehkä laajentaa tulevaisuutta ajatellen. Hachi ja hänen seuraajansa tarvitsevat tilaa”. Kenshin otti rauhallisen siemaisun teekupistaan ja jatkoi: ”Mielelläni tapaan vanhempani, kunhan ehdin. Minun on puhuttava daimyomme, arvon Asahina Karesato-donon kanssa, tavattava senseini sekä lähetettävä kirjeitä sekä lahjoja pitkin valtakuntaa. Seuraavat viikot tulevat olemaan kiireisiä”. Hän jatkoi teensä juomista ja nautti auringon lämmöstä. Kenshin jatkaa: ”Etsi Hachille seuraaja, mutta pyydä hänen mielipidettään vaihtoehdoista. Hän saattaa tuntea sopivan henkilön. Varmista, että maalaustarvikkeissani ei ole puutteita, sillä aion maalata illalla”. Hinata nyökkää syvään ja molemmat alkavat virnuilemaan toisilleen. Molemmat tiesivät virallisen osuuden olevan ohi ja he voisivat vain nauttia toistensa seurasta.

Hinata kysyy lempeästi: ”Kertoisitko minulle matkastasi?”. Kenshin hymyilee vienosti ja sanoo: ”Pitää paikkansa. Se missä olin ja mitä tein, ei ole kovinkaan kiinnostavaa. Kyseessä oli häät, niin kuin alun perin kutsussa puhuttiinkin. En vain tiennyt, että minä olin häiden virallinen pappi. Se tuli hieman yllätyksenä. Olen kiitollinen senseilleni hyvästä koulutuksestani. Valmistautumiseen ei ollut kovinkaan paljoa aikaa, mutta mielestäni pärjäsin hyvin”. Kenshin napostelee pöydälle asetettuja makeisia ja jatkaa: ”Kiinnostavinta matkassani olivat ihmiset, jotka tapasin”

”Asahina Haruno-san, sukumme soturi, jonka tehtävänä oli suojata minua matkallani häihin. Siitä on aikaa, kun olen hänet viimeksi nähnyt. Oli mukava tavata hänet, vaikka se olikin velvollisuuteni merkeissä. Hän on mieleltään vielä nuori, vaikka on varmasti nähnyt jo paljon. Koen todella outoa viehätystä häneen. Vaikka Haruno-sanin tehtävä oli suojata minua, näin silti tarpeelliseksi pitää hänet lähellä, jotta voin suojata häntä. Vaikka taistelukentällä hän on kyvykäs, tunsin tarpeelliseksi suojata häntä. En itsekään osaa selittää tunnetta. Ehkä minulla ja hänellä on jokin vahva side edellisestä elämästä. Tunteeni ovat ristiriitaiset. Haluaisin pitää hänet lähellä suojaamassa minua, mutta en halua velvoittaa häntä tekemään asioita mistä hän ei pidä. Toisaalta haluaisin pitää hänet lähellä, jotta voin huolehtia sukumme kunniasta”

”Ashidaka Kakita Katsuo-san, runoileva soturi. Hän vaikuttaa henkilöltä joka haluaa tulla muistettavaksi. Hän on ylpeä omasta osaamisestaan. Hänessä on johtajan aineksia, mutta jotain tuntuu olevan tiellä. Hengellinen ravinto voisi tasapainottaa hänen elämäänsä ja avata uusia mahdollisuuksia. Haluan varmasti tavata hänet uudestaan.”

”Doji Asami-san, klaanimme diplomaatti. Kylmä ja temperamenttinen, mutta kuoren alla on yhä ihminen. Keskittyy pinnallisiin asioihin ja ajaa armottomasti omaa sekä klaanin etua. Jokainen hänen sanansa ja tekonsa tuntui teennäiseltä, ellei hän ollut vihainen tai kertonut tarinaa. Hän on varmasti hyvä diplomaatti, mutta hän ei ole mielestäni tasapainossa elementtien kanssa. Etsimällä tasapainoa, hänestä voisi tulla klaanimme paras diplomaatti.”

”Daidoji Sosuo-san, Doji Asami-sanin yojimbo. Hänestä huokuu rapujen tavat, mikä ei välttämättä ole huono asia. Hänelle kunnia ja tavat ovat pakollinen paha, jota vältetään parhaan mukaan. Hänellä on luotaantyöntävä asenne, joka voi kuulua hänen velvollisuuksiin. Mies, joka saa asioita aikaiseksi. Jos minun tulisi saada jotain luotettavasti toteutettua, keinoja kaihtamatta, niin hänet siihen tehtävään valitsisin.”

Kenshin ottaa syvään henkeä, kuin olisi saanut viimeinkin vuodattaa pahaa oloaan pois ja jatkaa: ”Tiedän, että mielipiteeni voivat olla täysin virheellisiä ja röyhkeitä syytöksiä. Nämä ovat tunteita, jotka minulle heistä tarttui matkaltani. Haluan heille kaikkea hyvää, mutta silti tunteeni puskevat läpi. Tapasin monia muitakin, mutta kerron heistä myöhemmin. Minun piti vain puhdistaa oloni, ennenkö palaan senseini luokse. Keskittykäämme hyvään teehen ja seuraan”. Kenshinin kasvoille palaa taas hymy.

Puoliltapäivin Kenshin alkaa tekemään lähtöä. Hän on päässyt nauttimaan perheensä seurasta hetken, mutta velvollisuudet kutsuvat taas. Hän valmistautuu lähtöön eteisessään. Hän ottaa muutaman kerran syvään henkeä ja pyyhkii iloisen ilmeensä pois kasvoiltaan. Hän asettaa samurain kasvot jälleen yllensä ja poistuu ulos, suuntana oma dojo.

Samurain maski

L5R: Tie tyhjyyden meressä Janibala