Rokuganin armeijat ja sota

Armeijan rakenne:

Armeijat muodostuvat yleisesti 48 legioonasta ja sitä kometnaa sotilas arvonimeltään shireikan (komentaja). Jokainen klaani pitää yllä vähintään yhtä armeijaa ja sotilaallisemmilla klaaneilla voi olla samaan aikaan kolme tai neljäkin armeijaa käytettävissään. Armeijat eivät kuitenkaan yleisesti marssi yhtenä yksikkönä, vaan se nähdään yksiköksi lähinnä hallinnoinnin ja kirjanpidon tarkoituksissa aktiivisesta sotavoimasta. Ainoat poikkeukset, jolloin armeijat marssivat yhtenä ovat historiassakin todella harvinaisina Imperiumin rajoittamattoman sodan aikoina.

Legioona (daibutai) on sotajoukko jossa on 700 – 1000 sotilasta. Legioonaa komantaa upseeri jota kutsutaan nimellä taisa (tai kapteeniksi)

Legioonat jakautuvat komppanioiksi jota kutsutaan kaishaksi. Kaishat sisältävät suurin piirtein 150 – 200 miestä ja heidän komentajaansa kutsutaan nimellä chui (luutnantti)

Sodassa marssiessa yhtenä liikkuvat yksiköt ovat legioonia/daibutaita tai komppanijoita/kaishoja ja niiden asettuminen on yleensä suorakulmainen muodostelma joka on leveämpi kuin syvempi. Rokuganissa yleisesti ei sodassa tunneta kuitenkaan “kilpivalli” taktiikoita, vaan sodat pohjaavat enemmän kaksinkamppailupohjaiseksi taistelun alkaessa. Tämä pitää yllä samuraiden kunniaa ja sitä odotetaan armeijan sotilailta. Tämän vuoksi armeijan muodostelma on löyhempi kuin omassa historiassamme euroopan keskiaikaisten taistelujen muodostelmat.

Sotajoukkojen kohdatessa ja päätyessä kaksinkamppailupohjaisiksi sadoiksi kohtaamisiksi, on hankalaa taktikoida kontaktin jälkeisiä asioita. Tämän vuoksi Rokuganin sotajoukkojen ohjaaminen keskittyy ennen kohtaamista tapahtuviin toimiin, kuten tiedusteluun, asettautumiseen, jousiampujien tulitukseen ja magian käyttöön. Kontaktin jälkeen tulevina operaatioina sotajohtajilla on vastuulla vetääntyminen sekä uudelleen kokoontuminen taistelun jälkeen. Näissä toimissa suureksi ongelmaksi osoittautuu kuitenkin jokaisen yksinäisen samurain kunnia, sillä usein tämä voi mennä suuremman suunnitelman edelle.

Tähän toimintaan löytyy kuitenkin poikkeuksena pelin aikana Rapujen klaani, joka on oppinut taisteluissaan Varjomaita vastaan yhtenäisen linjan ylläpidon tärkeyden. Tämän vuoksi Rapujen joukot eivät niin helposti hajoa yksittäisiin kaksinkamppailuihin, vaan heidän puolustuksensa pysyy paremmin yhtenäisenä.

Piiritykset ja kaupunkisodankäynti

Rokuganin joukot suosivat yleensä kohtaamista avoimella kentällä, taistellen kunniakkaita suuria taisteluja, joissa osallistujat ansaitsevat kunniaa ja kuuluisuutta. Kuitenkin, mikäli armeija on pahasti alivoimainen tai jo hävinnyt taistelun, sen komentaja saattaa etsiä suojaa kaupungista.

Yleisesti Rokuganissa kaupungissa puolustautuminen antaa edun puolustajalle, poikeeuksena rapujen suuri määrä piirityskalustoa voi murtaa suurien jykevien linnojen muurit. Yleisesti piiritys muodostuukin asemasodaksi, jossa hyökkääjä odottaa puolustajan nääntyvän ja heikkenevän ruuan ja varusteiden puutteeseen, kun taas usein puolustaja rittää vain selvitä kunnes liittolaisen sotajoukko pääsee auttamaan puolustajaa taistelussa.

Taistelun siirtyessä kaupunkien kaduille, on verenvuodatus suurta. Rokuganin kaupungit ovat rakennettu niin että kujat ohjaavat joukot useisiin pullonkauloihin, helpoiksi kohteiksi jousiampujille. Tällaisen taistelun suuret uhrit ovat tiedossa suurella osalla komentajista, joten usein tällaiseen taisteluun päädytään vain kun hyökkääjä on epätoivoinen tai tämä on aliarvioinut puolustajan määrän pahasti.

Rokuganin armeijat ja sota

L5R: Tie tyhjyyden meressä Honk1n