Pieni Kirsikkapuu

”Ah, Haruno-sama! Tämäpä iloinen yllätys! Luulin jo, että olette tyystin hylänneet minut. Peremmällä peremmälle.” huudahti heimin tiskinsä takaa ja lähestyi Harunoa onnellisena, kuten aina. Haruno oli päivän ensimmäinen asiakas ja näin ollen kohtelukin oli sen mukaista.
”Voi Eiji-san, enhän minä voisi ikinä hylätä teitä. Kyllä te sen tiedätte.” vastasi Haruno ja hymyili lämpimästi takaisin tälle pienelle kaljupäiselle miehelle.
Teehuoneen tuoksu hemmotteli Harunon aisteja hänen istuessa tutulle paikalleen. Tähän paikkaan hän oli eksynyt eräänä talvisena päivänä yksitoista vuotta sitten ja siitä lähtien hän oli käynyt juomassa teensä ainoastaan tässä teehuoneessa. Tsumassa oli toki muitakin teehuoneita, mutta mikään niistä ei tuntunut yhtä kutsuvalle, kuin tämä. Haruno oli ollut senseinsä Kakita Hajimen asioilla, eikä ollut löytänyt tietänsä takaisin koululle. Lunta satoi runsaasti ja lämpötila oli reilusti miinuksen puolella. Siellä hän oli ollut, yksin ja hylättynä, kunnes ystävällisen näköinen mies oli lähestynyt häntä. Eiji oli nähnyt pelokkaan ja eksyneen näköisen pienen tytön teehuoneensa ikkunasta, eikä voinut jättää tätä oman onnensa nojaan. Eiji oli saattanut tytön sisälle teetaloon, antanut tytön lämmitellä nuotion ääressä ja tarjonnut tälle lämmittävää pu´er teetä. Eiji oli kertonut Harunolle teestä rauhoittaakseen tämän hätääntynyttä olemusta. Eijin iloksi Haruno oli kuunnellut tarkasti tämän selontekoa ja esittänyt tarkentavia kysymyksiä. Nämä kaksi täysin erilaisista maailmoista tulleet henkilöt viettivät tunnin jos parikin juoden teetä ja keskustellen niin kypsästi, kuin lapsen kanssa vain voi. Eiji oli vienyt Harunon takaisin koululle. Nuhteethan siitä tuli, mutta samalla Haruno oli solminut ensimmäisen ja aidoimman ystävyyssuhteensa sitten kotikylän.
”Otin vapauden tuoda teille uutuuttamme, Bai Mudan, valkoista. Uskon, että nautitte siitä. Sehän on sentään -”
”Puhdasta teetä.” vastasi Haruno ja he molemmat nauroivat tälle lausahdukselle, josta oli muodostunut heidän oma pieni ilmaisunsa. Pieni mies istui Harunon seuraan ja kysyi:
”En voi olla huomaamatta katseenne vakavuutta. Onhan kaikki kunnossa hyvä Haruno-sama?”
”Niin hyvin, kuin tilanteeseen nähden voi. Kiitos Eiji-san, että välitätte.”
”Tietysti minä välitän. Minun henkilökohtainen tehtävänäni on pitää teidät onnellisena ja sen varmasti teenkin.”
”Siinä te olettekin onnistuneet. En voisi kuvitella parempaa paikkaa, jossa viettää vapaa-aikaani. Mutta nyt hyvä mies, kertokaahan kaikki mitä tiedätte tästä teestä. Se on kerrassaan upeaa.”

Vesi jatkaa kulkuaan joenuomassa teehuoneen sivustalla ja lämmin tuuli kuljettaa kukkien tuoksua avoimista ovista ja ikkunoista. Kaksikko jatkaa keskusteluaan pitkään ja hartaasti, teekuppeja täytetään puolin ja toisin, puhutaan teestä ja Harunon matkasta. Menee useampi tovi ennen kuin lisää asiakkaita alkaa virrata sisään. Harunon ja Eijin on tällöin muistettava paikkansa maailmassa. Eiji palvelee uudet asiakkaat ennen kuin kääntyy takaisin Harunoon päin.
”Hyvä Haruno-sama, teille on kirje Kakita Hajime-samalta.”
Eiji hakee kirjeen tiskinsä takaa ja ojentaa sen Harunolle.
”Kiitos, voitte nyt poistua.”

Muodollisuudet ovat vain esitystä, jota heidän on vedettävä muiden takia. Mutta silloin kun kukaan ei huomaa he virnuilevat toisillensa. Maailmassa on rajansa, joita on noudatettava. Kuitenkin, kun olet oppinut säännöt, tiedät mistä kohden niitä voi venyttää.
Kirjeen sanoma on selvä. Hajime haluaa tavata Harunon, kun Haruno on saapunut takaisin Tsumaan. Haruno nautiskelee kuitenkin pannunsa rauhassa loppuun ennen kuin lähtisi koululle. Haruno nousee ylös ja kiittää Eijiä erinomaisesta uutuudesta. Samalla hän tilaa täytettä ehtyneisiin varastoihinsa ja antaa Eijille yhden bu:n. Eiji katsoo Harunoa hieman vihaisesti. Hän ei ole koskaan vapaaehtoisesti ottanut rahaa vastaan Harunolta, mutta hän ei voisi kieltäytyä siitä varsinkaan muiden asiakkaiden ollessa paikalla. Sen Haruno tiesi vallan hyvin ja hymyili viekasta, mutta lempeää hymyä vanhalle ystävälleen.
”Ensikertaan rakas ystävä.” kuiskaa Haruno ennen lähtöään.
”Kiitos teille hyvä samurai ja tervetuloa uudestaan.” vastaa heimin.
Eiji jää katsomaan Harunon perään, jonka jälkeen hänen katseensa siirtyy liian suuriarvoiseen kolikkoon. Lopulta mies kuitenkin naurahtaa lempeää nauruaan ja jatkaa teen valmistusta hyräillen laulua vuosien takaa.

Pieni Kirsikkapuu

L5R: Tie tyhjyyden meressä jenni88