Oppitunnit

En minä sinua julmana pidä. Olen kohdannut julmuuden. Se kasvattaa voimiaan suoraan silmiesi edessä, kunnes lopulta päästää raivonsa valloilleen. Julmuus on kävellyt vierelläni väkijoukoissa, tuijottanut minua kaukaisuudesta ja kohdannut minut kasvotusten.
Sinä et ole julma. En vain aluksi tajunnut sitä. Päivittäiset vedenkannot, tammipuiden latvaoksien haku ja odottaminen tyhjässä ikkunattomassa huoneessa olivat tuskastuttavia. Vailla päämäärää. Oli kuin olisit vain halunnut nöyryyttää minua. Aivan kuten minun saapuessani jälleen näiden porttien sisäpuolelle. Uusien sukupolvien edessä sinä käskit minun hyökätä. Viedessäsi daishoni tunsin itseni pienemmäksi ja merkityksettömäksi kuin olin koskaan elämäni aikana ollut. Mutta et sinä sitä julmuuttasi tehnyt. Etkä nöyryyttääksesi. Ymmärsin sen yksinäisinä tunteina majassani, kun minä odotin sinua saapuvaksi. Sinä koettelit minua. Katsoit kaatuisinko taakkani alle vai nousisinko takaisin jaloilleni. Ottaisinko sen kaiken ymmärryksellä vastaan ja kasvaisin. Tulisin paremmaksi samuraiksi.
Annoit minulle daishoni takaisin. Kerroit minulle kuinka näet enää auringon laskevan horisontin taa. Minä tulen kantamaan daishoani ylpeydellä. Olethan sinä sen minulle antanut ja minua varten nimennyt. Sinä näit minussa jotain sellaista, jota en tiennyt itsessäni olevan. Toivon, että matkani samurain tiellä saisi sinut vielä näkemään kuinka kaunis onkaan kesäinen päivä.

Oppitunnit

L5R: Tie tyhjyyden meressä jenni88