Olematon onnellisuus

On jo yö, kun väsynyt matkalainen saapuu tutulle pihatiellensä. Siitä on jo melkein kaksi kuukautta, kun Asahina Haruno jätti vilkkaan Tsuman kylän hoitaakseen velvollisuuksiaan. Nuo velvollisuudet olivat vieneet hänet Mujin kylän hääjuhlaan ja sieltä takaisin. Matka oli ollut pitkä ja raskas, mutta hän oli tuntenut olevansa elossa. Ehkä jopa ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden. Tuosta tunteesta oli vaikea päästää irti. Nyt hänen koskettaessa setripuuovensa sileää pintaa, hän ei ollut varma halusiko liu´uttaa sitä sivuun. Hän oli tullut paikkaan, jota useimmat kutsuvat kodiksi. Harunolle se oli vain yksi monista paikoista, joissa levähtää. Ainut asia, joka sai Harunon nauttimaan olostaan täällä, oli hänen hoitamansa puutarha. Se ei ollut iso, mutta sitäkin kauniimpi. Hän oli monesti nukkunut takapihan uljaan männyn alla nukahtaen pihan läpi kulkevan puron solinaan. Haruno viihtyi paremmin ulkona, kuin sisällä, jonka painostavaa tunnelmaa olisi voinut leikata veitsellä.
Liukuovi siirtyy äänettömästi sivulle ja Haruno astuu sisälle taloon. Hän toivoo miehensä olevan jo nukkumassa. Tällöin hän voisi hieman vielä pitkittää väistämätöntä. Haruno vihasi miestään, joka ei ollut saanut elämällään mitään kunniallista aikaiseksi. Häiden jälkeen Haruno oli muuttanut vierashuoneen omaksi huoneekseen, jonne Kakita Kohakulla ei ollut asiaa. Tämä oli saanut Kohakun sisäisen raivon valtaan ymmärrettyään, että liitto olisi vain kulissi. Kahden vuoden avioelämä oli tehnyt hänestä katkeran miehen ja sen hän myös osoitti Harunolle. Kohakun viha ei ollut suoraa, vaan hän iski aina varjoista. Sanat olivat myrkkyä hänelle, joka ymmärsi niiden tarkoituksen.
Talo on hiljainen ja pimeä.
”Täydellistä”, ajatteli Haruno mielissään ja lähti kävelemään kohti makuuhuonettaan, mutta sanat pimeydessä pysäyttävät hänet.
”Hyvä Haruno-sama, olette näköjään jo saapuneet kotiin.” Sanat tulivat Kohakun suusta kylminä, kuin talven ensilumi.
”Kohaku-sama. Te säikäytitte minut. Luulin, että olette jo sängyssä.”
”Miksi minä siellä olisin? Onhan minun odotettava rakasta vaimoani tulevaksi. Se onkin ollut väsyttävää, sillä yhtäkään kirjettä en ole tältä saanut, mikä kertoisi matkan kulusta.”
”Älä ole naurettava Kohaku-sama! Te olette olleet täysin tietoinen siitä, että matkani tulisi kestämään lähemmäs kaksi kuukautta.”
Nyt Haruno haistoi vanhan riisiviinan katkun miehensä hengityksestä.
”Oletteko te juoneet?” kysyi Haruno mieheltään siirtyessään samalla hiljalleen huonettansa kohden.
”Väliäkö sillä on miten minä vietän aikaani täällä! Omassa kodissani! Mutta sinä oletkin niin täydellinen, ettet voisi ikinä sitä ymmärtää.”
Kohakun itsesääli oli yksi monista asioista, mitä Haruno ei voinut sietää miehessänsä. Samurai on itse vastuussa omista valinnoistaan. Hänen olisi täysin turha syyttää siitä puolisoaan.
”Tee sitten elämälläsi jotain äläkä vain istu täällä juomassa!” huusi Haruno takaisin.
He eivät olleet koskaan osoittaneet vihamielisyyttä toisilleen tällä tavalla. Haruno pelästyi reaktiotaan, joka näyttäytyi niin vahvana, mutta seuraava asia pelästytti hänet vielä pahemmin. Kohaku tarttui kiinni Harunon kimonoon ja työnsi hänet voimalla seinää vasten.
”Älä ikinä tule kertomaan minulle, mitä minun pitäisi elämälläni tehdä!”
Haruno ei aluksi pystynyt uskomaan tapahtunutta todeksi. Viha Kohakun sisällä näyttäytyi todellisessa valossaan, eikä sillä ollut enää paikkaa, johon piiloutua. Kuin ihmeen kaupalla Harunon onnistui irrottautua miehensä väkivaltaisesta otteesta ja perääntyä muutaman askeleen päähän.
”Älä enää ikinä koske minuun.” Iaijutsu asennon ottaneena Harunon silmissä paloi tuli, joka roihahtaisi ilmiliekkeihin, jos Kohaku lähestyisi häntä. Sanat tulivat Harunon suusta pelosta painokkaana. Hän oli valmis tappamaan miehensä vailla katumusta, jos Kohaku vain antaisi hänelle syyn siihen. Tilanne pysähtyi ja he molemmat tuijottivat hetken toisiaan. Lopulta Kohaku hymähti tyytymättömästi ja käveli hitaasti huoneeseensa. Haruno ei pystynyt muuta kuin tuijottamaan eteensä. Suurimman jännitystilan laskiessa, hän vei reppunsa huoneeseensa ja haki vuodevaatteensa. Tämän yön Haruno nukkuisi tähtien alla.

Olematon onnellisuus

L5R: Tie tyhjyyden meressä tsale