Hetki

Aamupäivän auringon lämpimät säteet hellivät Shinden Asahinan lähellä sijaitsevan Ruytoman kylän vilkasta toria. Katukivetyksellä vanha heimin myyjä pitää taukoaan ja polttaa vanhaa piippuaan. Lapset juoksevat, poukkoillen aika ajoin kojujen välistä, saaden myyjät huutamaan heidän peräänsä. Pienet samurain alut kuitenkin jatkavat keskeytyksettä leikkejään ja heidän naurunsa on tarttuvaa. Sievä nainen on pysähtynyt ihailemaan pieniä Benten patsaita. Edessäpäin ruokakojuista kohti leijailevat tuoksut ovat houkutelleet luoksensa nälkäisiä samuraita. Kuumat ramen kupit kohoavat useimpien huulille, toiset luottavat kylmään sōmeniin, joka tarjoillaan maukkaan tsuyun kera. Ruokaa, vaatteita ja tarvikkeita. Tämä tori tarjoaa jokaiselle jotakin.
Nuori samurai-ko pysähtyy yhdelle kojuista ja ostaa heiminiltä pussin riisiä sekä kymmenen suitsuketikkua. Täältä hänen askeleensa jatkuvat eteenpäin. Jos hän muistaisi oikein, hedelmämuori myisi tuoreita ja makeita persimoneja aivan tässä lähellä. Eikä hän joutunut pettymään. Vaikka vuodet olivat vierineet pysähtymättä eteenpäin, oli lapsuusajan hedelmäkoju yhä samalla tutulla paikallaan. Muori oli kuitenkin poissa ja hänen tilallaan seisoi jo keski-iän ylittänyt mies. Vuodet tekevät tehtävänsä, hyvästelevät vanhat ystävänsä ja kohtaavat uusia. Mikään ei ole ikuista. Persimonit sen sijaan ovat tuoreita ja makeita, kuten aina ennenkin. Samurai-ko ostaa niitä enemmän, kuin olisi järkevää, mutta hän ei voi itselleen mitään. Tämän seudun persimonit olivat parhaimpia, mitä hän oli koskaan syönyt. Nyt hänen olisi hyvä aloittaa matkansa takaisin kotiin.
Kääntyessään poispäin kojulta nuori nainen kohtaa katseen, joka viipyy vain hetken. Tuo tuima ja arvioiva katse sai hänen sydämensä lähestulkoon pysähtymään. Mies oli selvästi vanhentunut, mutta hänen olemuksensa sai naisen tuntemaan itsensä edelleen pieneksi ja mitättömäksi. He eivät sano toisillensa sanaakaan, eivätkä kumarra tervehdyksen merkiksi. Ulkopuolisten silmin heidän kohtaamisensa oli ohi ennen kuin se edes alkoikaan. Naiselle se kuitenkin merkitsi enemmän. Ohikiitävä hetki ja hän lopultakin ymmärsi olevansa kuollut tälle miehelle. Hän ei kuitenkaan tuntenut surua, vaan nosti katseensa ylväänä eteenpäin ohi miehen, joka ei häntä koskaan ollut rakastanutkaan. Heidän ohittaessaan toisensa nainen jatkaa määrätietoisesti eteenpäin. Hetken käveltyään mies kuitenkin seisahtuu ja kääntyy vielä katsomaan taaksensa.

Heinäkärryjen kyydissä istuu samurai-ko persimon hedelmä käsissään ja hymyilee hiljalleen laskevalle auringolle.

Hetki

L5R: Tie tyhjyyden meressä tsale