Aka no seppen - Punainen lumihiutale

Kesäinen kuuma ilma väreilee Tsumassa ja ajoittaiset tuulenpuuskat kuljettavat hiekkaa edestakaisin koulun pihamaalla. Vanhempi kunnioitettavan näköinen mies seisoo mietteliäänä pihan reunalla. Hänen voisi luulla katselevan tätä tuulten kamien kujeilevaa leikkiä, mutta hän katsoo paljon kauemmas. Hän katsoo vuosien taakse erääseen tiettyyn päivään ja tapahtumaan.


Oli loppusyksy. Puut olivat jo varisuttaneet tulen väreissä hehkuvat lehtensä ja käyneet horrokseen. Luonto aloitti unensa ja vaipui hiljaisuuteen. Pihamaalla kuitenkin kävi kuhina. Oppilaat olivat kerääntyneet tiiviinä joukkona katsomaan, kuinka nuori Asahina nöyryytettäisiin. Toiset odottivat kiihkeästi viihdettä laiskasti edenneeseen päivään, toiset taasen paheksuivat tätä taistelua, joka oli tehty vain ihmisen ylpeyden kohottamiseksi. Vastustajana oli koulun vanhempi oppilas, useampien suosiossa. Naureskellen varmana voitostaan hän otti iaijutsu asennon ja oli valmis aloittamaan. Väkijoukko hiljeni. Sieltä täältä kuului kuitenkin kuiskailuja ja naurunpyrskähdyksiä. Nuori Asahina oli ahdistettuna nurkkaan. Hänellä ei ollut pakotietä ulos tilanteesta, vaan hänen oli kohdattava vastustajansa. Ilma seisoi paikallaan. Tuulikin oli jähmettynyt.
Mietteissään oleva mies katsahti juuri silloin pihamaalle ja huomasi siellä toimintaa, jota ei pitänyt olla olemassa. Hän jätti toimensa ja kiiruhti paikalle. Ennen kuin tämä mies ennätti vaikuttaa asioihin, olivat katanat jo vedetty tupeistaan ja iskut kiisivät kohti vastustajia. Täydellinen hiljaisuus. Kukaan ei liikkunut eikä sanonut sanaakaan. Ei edes mies. Hän tuijotti nuorta Asahinaa, joka vuodatti ensiveren. Hänen vielä pitäessään lyöntiasennon satoi taivaalta vuoden ensimmäinen lumihiutale. Se laskeutui verisen katanan kärkeen värjäytyen ensin punaiseksi, minkä jälkeen se katosi.
Nuhdeltuaan oppilaat mies jää seisomaan yksin pihamaalle. Satoi hiljalleen lunta. Pieni hymynhäivähdys kävi hänen kasvoillaan, jonka jälkeen hän näytti taas kunnioitettavalta.


Kamit ovat kyllästyneet leikkeihinsä ja siirtyvät nopeasti muualle. Palvelija keskeyttää miehen mietteistään ja ilmoittaa hänen oppilaansa saapuneen. Mies jää kuitenkin vielä hetkeksi seisomaan pihamaalle. Vielä kerran hän suo hymynsä pihamaalle, jolle hän osoittaa myös hiljaiset sanansa:
”Aka no seppen.”

Aka no seppen - Punainen lumihiutale

L5R: Tie tyhjyyden meressä jenni88