Ashidaka Kakita Katsuo 勝雄 tai "Mieli tuulessa" 風の心

Runoileva soturi

Description:

勝雄 Katsuo
Klaani: Crane
Perhe: Kakitan vasalliperhe Ashidaka
Koulu: Kakita Bushi

Kun kävelee, hänestä puhutaan
Kun puhutaan, äänensä rauhoittaa
Kun taistellaan, häntä kuunnellaan

Sanoja tuulessa – Katsuon runoja seikkailun edetessä
Katsuon lahjat, saadut ja annetut
Tarinoita tuuliselta tieltä – Ulkopuolisia seuraajia Katsuon tien varrella

Olemus ja ulkomuoto:

Katsuon olemus on siro, pehmeä ja hienovarainen. Hänen kasvonsa ovat sileät ja kauniit sekä silmänsä syvät, vaikkakin usein ne tuntuvat olevan jossain kaukana tästä maailmasta. Katsuo ei puhu usein suoraan, vaan usein hän käyttää runoutta ja tarinoita puheessaan. Ääni hänellä on vahva, mutta pehmeä, joka usein kerää huomiota kuuluessaan ja askeleensa ovat aina kevyet.

Katsuo pitää hiuksensa löysästi kiinni, jotta ne heiluvat tuulessa, mutta pysyvät poissa silmiltä. Hänen pukeutumisensa on tyyliteltyä ja usien hän käyttääkin juuri hänelle lahjoitettuja vaatteita, jolloin ne erottuvat edukseen joukosta.

nimet_n.jpg

EARTH: 2
Stamina: 2, Willpower: 2
WATER: 2
Strenght: 3, Percception: 2
AIR: 3
Reflexes: 3, Awarness: 3
FIRE: 2
Agility: 3, Intelligence: 2
VOID: 3

Honor: 7 (8)
Glory: 4
Status: 2
Insight: 138
exp: 12

Advantages:
Fame 3, Social position 6, Leadership 6, Voice 3, Perceived honor 2
Luck (1) 3, Inheritance (Tetsuyama) 6

SKILLS
Iajutsu (focus) 4
Kenjutsu 3
Kyujutsu 1
Sincerity 1
Etiquette 1
Tea Ceremony 1
Battle 1

Defense 1
Crafting: Weaponsmith 1
Artisan: Calligraphy 1
Artisan: poetry 2
Courtier 1
Oratory 1
Animal handling 1
Investigation 1
Games: Go 1
Meditation 1
Stealth 1
Athletics 1
Lore: War 1
Lore: Bushido 1
Lore: Crane 1
Lore: Lion 1
Lore: Shadowlands 1

(Puutteita: Lore: Heraldry)

Katana: Tetsuyama – Iron mountain

Bio:

2Katsuo.banner.png

Katsuo syntyi Kakitan Ashidakan vasalliperheeseen, jonka erityisasemana on miekkojen tekeminen ja Kurki klaanin arvostetuimmat aseet, Kakita terät (Kakita Blade) ovat tämän suvun erikoisuus. Tämän fyysisen taitonsa vuoksi Ashidakan perheen jäsenet olivat usein muita Kakitoja rujompia, mutta taiteessaan arvostettuja. Suvun jäsenet yleisesti koulutettiin asesepiksi jatkamaan perintöä, tai lähetettiin Courtier koulutukseen valvomaan perheen etuja hoviin. Katsuo oli kuitenkin poikkeustapaus ja hänen isänsä Masaru päätti lähettää tämän opettelemaan miekan ja sodan tietä Kakita bushi kouluun, mitä päätöstä monet ulkopuoliset aikanaan hämmästelivät ja pohtivat mikä teki tästä pojasta erikoisen perheessään…

735
(14 v.) Gempukku

736
(15 v.) Aloitti matkansa samuraina seuraamalla kurki sotafilosofija ja keräämällä tältä oppia

737
(16 v.) Vaelluksellaan suuntasi leijonien maille tapaamaan siskoaan. Vierailun jälkeen suuntasi takaisin kurkien maille kotiaan kohti mutta matkalla tuli yhteentörmääminen joka tulisi muuttamaan Katsuon tarinan suunnan lopullisesti. Tämä tarina tulisi tulevaisuudessa olemaan se ensimmäinen kerta kun maailma tunnistaisi Katsuon nimen.

Ajatuksissaan Katsuo saapui sillalle keskittyessään enemmän tuuleen ja veden lotinaan. Avatessaan silmänsä hän oli jo saapunut sillalle ja näki vastaan tulevan Leijona soturin. Tämän silmät porautuivat Katsuon silmiin ja kasvoiltaan pystyi lukemaan loukkaantumisen. Taustalla Katsuo huomasi odottavan matkaajan, jota tämä Leijonien urho oli puolustamassa. Leijona soturi avasi suunsa vaatien kurkea väistämään.

Leijona oli hieman vanhempi kuin Katsuo ja emäntänsä asialla, mutta Katsuo tiesi oman asemansa kurkien mailla ja leijonien taipumuksen kerätä pienimmätkin voitot heikentääkseen kurkien mainetta ja uskottavuutta. Kakitan tunnukset ja Katsuon sileät kasvot houkuttelivat myös haastamaan tämän uskallusta ja taitoa. Katsuo tiesi leijonan haistaneen heiveröisen uhrin. Oli niin surullista että leijonan vainu ei kertonut totuutta. Leijonan tuliset sanat lipuivat Katsuon korvista ohi. Leijona oli jo sanonut oleellisen ja laittanut kätensä miekalleen.

“Olen Kakita Katsuo, perheeni Ashidakan lähettiläänä matkalla. Älkäämme pilatko tätä kaunista päivää verenvuodatuksella.” Katuson pehmeä ääni sanoi. Leijonan silmät vastasivat jo ennen tämän kieltä.

“Hento kurki, lennähdä pois. Petoeläimet vaeltavat täällä nyt.”

Katsuo lähes menetti keskittymisensä sanojen särähtäessä korvaan. Leijonien ymmärrys sanoista ja niiden taiteesta oli surullinen merkki koko klaanin tietämättömyydestä. Leijona oli ajanut tilanteen nurkkaan ja laittanut molempien kunnian peliin.

Katsuo siirti oman kätensä sillankaiteelta miekalleen samalla liikkeellä kun hänen jalkansa liikkui iajutsu asentoon. Jo asettumisesta hän huomasi että leijona olisi mieluusti ohittanut perinteet ja syöksynyt jo hänen kimppuunsa, mutta saatettava nainen piti leijonan tulisuutta kurissa juuri ja juuri.

Vesi virtasi heidän allaan. Kevään aurinko oli laskeutunut piirtämään varjoja soturien kasvoille. Katsuo tunsi tuulen kasvoillaan ja ja hänen mielensä tarttui jo hetkeksi tuuleen. Se oli vapaa kulkemaan. Se oli vapaa tyyntymään ja raivoamaan. Sillä ei ollut muotoa, ei…

Teräksen hankaus terästi Katsuon keskittymisen soturiin. Leijona oli aloittanut liikkeen ja tämän miekka oli lipumassa ulos tupestaan. Soturi oli havainnut Katsuon silmien lipuvan jonnekkin toisaalle. Leijonan pureutuneet silmät tuijottivat uhriaan silmiin samalla kun hänen teränsä jatkoi matkaansa ulos huotrastaan…

…mutta Leijonan silmät eivät nähneet muuta kuin mielen joka oli osana luontoa. Ne silmät eivät huomanneet harjoitellun sulavaa kehon liikettä, joka sai kurjen liikkumaan kuin aaveena kohti vastustajaansa.

Teräs oli jo aloittanut matkansa ihon alla kun Leijona havaitsi sen olemassaolon. Viilto oli kaunis ja tarkasti toteutettu. Jos soturi Leijonien mailta olisi säilyttänyt asentonsa, olisi hän voinut ohjata terää sivuun, mutta puolustuksen raosta viilto oli uinut soturin vatsaan asti.

Leijonan epäuskoiset silmät tuijottivat Katsuon silmiin jotka vieläkin tuntuivat olevan jossain muualla. Kuin mies itse ei olisi päättänyt vetää miekkaa. Kuin hänen klaaninsa, koulunsa ja esi-isänsä olisivat ohjanneet sitä.

Veteen piirtyvät punaiset juovat jatkoivat matkaa virran mukana ja sekoittuivat mustaan veteen. Laskeva aurinko piirsi varjonsa loppuun asti ja kamppailijoiden ylle laskeutui hiljainen pimeys. Leijonan miekka kalahti maahan vasta elon jättäessä ruumiin lopullisesti.

Kaunis Kurkisoturi käänsi kasvonsa alas ja hänen pehmeä äänensä tanssi tuulessa:

“Osaani surren
Ylpeytensä kohtasin,
Mieli tuulessa.”

Katsuo käänsi katseensa toiseen Leijonaan, jonka yojimbo oli päättänyt juuri maallisen vaelluksensa:

“Hänen tehtävänsä ja miekkansa jäivät ilmaan. Sallikaa minun saattaa hänen tehtävänsä loppuun sekä palauttaa sielunsa kotiin.”

Näin Katsuo ei ylittänyt siltaa sukunsa maille, vaan puolustettuaan perheensä ja koulunsa kunnia, päätti suojata vielä kaatuneen Leijona soturin kunniaa. Näin kahdet askelet jatkoivat matkaa keväisessä metsässä kohti Leijonien maita.

738
(17v.) Paluu kurkien maille, seikkailun alku.

LAHJAT:

Runo, kirjoitettuna kalligrafien toimesta paperille Katsuon allekirjoituksella
“Reppuni täysi
tottunut matkaamiseen
muotoon painunut
sen lasken kuin elämän
tutulle lattialle

勝雄
風の心"
(annettu Doji Harukille Settsun kylässä ensivierailulla)

Ashidaka Kakita Katsuo 勝雄 tai "Mieli tuulessa" 風の心

L5R: Tie tyhjyyden meressä Honk1n