L5R: Tie tyhjyyden meressä

”Muutoksen tuulen puhaltaessa jotkut rakentavat muureja. Toiset sen sijaan tuulimyllyjä.”

Vuosi on 738. Talvi on ollut lauha, ja maaliskuu on tuonut kevään Rokuganiin. Kirsikkapuiden kukkien nuput alkavat hiljalleen muodostua aurinkoisemmilla paikoilla. Suljet silmäsi. Istuessasi tatamilla jokavuotista kevään aloittavaa teeseremoniaa valmistellessasi tunnet ilmavirran hivuttavan sitomattomia hiuksiasi kasvoillesi. Tunne on tuttu, mutta tuulen vierastavan jäinen syleily saa tyyneytesi järkkymään silmänräpäyksen kestävän hetken. Tiedät kuitenkin, mistä on kyse. Henka no kaze, muutoksen tuuli, puhaltaa.

Samaan aikaan kauempana pohjoisessa mies katselee parvekkeelta kohti merta. Kalsea tuuli painaa hänen valkoisen, tuuhean partansa miehen sokutaita vasten. Vanhuksen vuosia vastuun painoa uhmannut selkä ja arvokkuuden ydinolemusta uhkuva hartialinja notkahtaa sekunnin ajaksi. Sekunniksi liikaa. Mies tietää aikansa Amaterasun mandaatin alla lähenevän loppuaan. Auringon poika, keisari Hantei XXI on jo elonsa kultaisen ajan elänyt, ja vanhuus alkaa saada vallan yleellisistä kesteistään tunnetun miehen kehossa. Valtakunta tiedostaa hyvin keisarin elonkaaren illan, ja yleinen mieliala keisarillisessa hovissa on seesteinen ja hidas. Kuin uneen vaipuva kukko, Otosan Uchin keisarillinen kaupunki valmistautuu uuteen aamuun. Aamuun, jossa kaupungin rooli valtakunnan päivittäisen toiminnan alkamiseen on tutun olennainen.

Kurkien mailla asiat alkavat hiljalleen olla mallillaan. Pienistä rajakahakoista huolimatta sodan kauhu alkaa hiljalleen unohtua, vaikka Nikoma no Onin, pahamaineisen Mawin, massiivisen skaalan hyökkäyksestä Rapujen maille on kulunut vain muutama vuosikymmen. Sota oli suuri järkytys sivistyneelle klaanille, mutta muutoksen tuulet ovat ilmassa. Uusi, demoneja vastaan käydyn sodan pelkoja kokematon sukupolvi on kypsynyt aikuisikään. Heidän vanhempansa yrittävät lähinnä unohtaa Shadowlandien hirveydet; mennyttä hyökkäystä ei juuri mainosteta, vaan asialle annetaan oma rauhansa.

Mutta muutoksen tuuli puhaltaa. Se puhaltaa sen kunniaksi, joka kunniaa kantaa, vaan ei himoitse. Sen voimaksi, joka palvellessaan loistaa, vaan ei ylpisty. Sen muistolle, joka arvokkuudessaan antoi kaiken, jotta toisella olisi jotain. Se puhaltaa merkiksi polusta jonka löytää, kun sitä ei etsi. Johdantona tielle, joka kulkee Tyhjyyden meressä.

L5R: Tie tyhjyyden meressä

14689170 1287854944567782 1804520804 o Janibala Honk1n Zirokko Nortti jenni88